Tällä videolla Sakun kanssa keskityttiin luistelun perus- ja ydinasiaan -> liukuun. Kaikessa yksinkertaisuuudessa luistelu on liukumista eli luistimen terän ja jään välisen kitkan minimoimista. Mitä pienenpi kitkan jarruttava vaikutus, sitä tehokkaampaa ja taloudellisempaa luistelu on. Hyvän liuún perustana on kyky toimia kehon painopisteen päällä alati muuttuvassa ympäristössä (kehon asentomuutokset). Liukuvaiheen aika asentoa ylläpitävät lihakset toimivat isometrisesti (alaraajan nivelissä ei tapahdu nivelkulmamuutoksia).

Tässä harjoittessa keskityttiin seuraaviin käytännönläheisiin ydinkohtiin:

1. Katseen kääntäminen ja ylävartalon kierto aloittavat käännöksen (sisäpuolen käden kynärpäätä vedetään taaksepäin ja ulkopuolen olkapäätä kierretään eteen). Tärkeää on saada koko keho kohdennettua muuttuneeseen kulkusuuntaan tukemaan liikesuunnan muutosta. Varo kuitenkin ojentamasta ylävartaloa, sillä tämä saa aikaan painopisteen siirtymisen luistimen terän takaosalle lisäten kitkaa.

2. Polvi pysyy koko suorituksen ajan varvaslinjan etupuolella. Täten kehon painopiste säilyy liuún kannalta optimaalisessa kohtaa terää ja kitkan jarruttava vaikutus käännöksen aikana on erittäin vähäinen. Jäässä ei ole huomattavissa syviä railoja.

3. Liukuvan jalan lonkan lähentäjälihasten aktiivisuus saa aikaan sisäterälle siirtymisen johtaen käännökseen. Käytännönohjeena polven painaminen kohti käännöksen keskustaa. Jotta polvi pysyy varvaslinjan etupuolella ja liuku optimaalisena, tämä on erittäin kriittinen toiminta käännöksen aikaansaamiseksi.

Yleisimpiä virheitä tätä suoritusta tehtäessä ovat:

1. Alaraajaa ojennetaan käännöksen aikana, mikä on havaittavissa myös Sakun jälkimmäisestä käännöksestä. Varpaat karkaavat polvilinjan etupuolelle, mikä johtaa kehon painopisteen siirtymiseen terän takaosan päälle (kantapäälle). Tällöin kitka terän ja jään välillä kasvaa aiheuttaen vauhdin hidastumisen. Jäässä on havaittavissa syviä railoja tai irronneita palasia.

2. Katse ja ylävartalo eivät johda liikettä kiertymällä haluttuun kulkusuuntaan. Kädet voivat olla “väärin päin” tarkoittaen käännöksen keskustan puoleisen olkapään olevan edessä “blokaten” käännöksen suorittamista.

3. Ilmassa oleva jalka ei pysy liukuvan jalan vierellä, hankaloittaen painopisteen ylläpitämistä terän oikealla osalla. Jalka voi jäädä “roikkumaan” ojentuneena vartalon taakse aiheuttaen hankalasti hallittavaa rotaatiota lonkaan.